Olen huomannut että minulla on kaava. Kaava, jonka mukaan miessuhteeni etenevät... Tai ei, tarkemmin sanottuna se on se tapa millä suhtaudun tapailemiini miehiin.
1. Tapaan miehen. Olen etäisen kiinnostunut, hieman välinpitämätön ja neutraali. Olen imarreltu ja iloinen miehen yhteydenotoista, mutten mitenkään erityisen innostunut. Tykkään hieman epäröiden. Ensitapaamisella en koskaan ole täysin avoimen ihastunut, "myyty".
2. Muutaman tapaamisen jälkeen tykkään enemmän, enkä epäröi enää: Mies on tehnyt vaikutuksen, mutta en yksin ollessani erityisemmin kaipaile häntä ja odota hänen yhteydenottojaan. Ajattelen hallitsevani jutun ja tunteeni: Hauskaahan tässä vain pidetään!
3. Jossakin vaiheessa alan kuitenkin odottaa hänen yhteydenottojaan, suunnitella tapaamista... Huomaan olevani kiintynyt! Koukussa! Tässä vaiheessa usein mies hiljenee kummallisest; yhteydenotot vähenevät ja muuttuvat tylsemmiksi. Näin on käynyt useammankin kerran! Vaistoavatko ne että olen koukutettu!? En todellakaan tunnusta, että antaisin itse aihetta ottaa etäisyyttä...
4. Se menee ohi. Yleensä...kai...
Okei, nyt on siis tyhjä aukko, ja olen Salarakkaani kanssa vaiheessa 3. Prkl... Ei kiva.
Toisaalta hänellä on nyt vain erityisen kiireistä töissä, mikä selittää paljon...Vai selittääkö? Seli seli.
Maajussin kanssa olen jo päässyt vaiheeseen 4. En tiedä mitä sitten tulee, harmaa vyöhyke?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti