Maajussi...ISOjussi...Kylähullu

Hmm, hengailin taas maajussin kanssa. Lauantaipäivänä hän oli mielessäni paljon ja jotenkin jahkailin; ottaako yhteyttä vai ei? Tykkään hänestä, mutta minulla on kummallisen korkea kynnys nykyään suhteessa häneen: Jännitän ja epäröin... Tarkoittaako se että tykkään "vähän enemmän"?! hui...

Lisäksi viime viikolla tapahtui jännä juttu. Juttelin työkaverini kanssa ja kävi ilmi että Maajussi ja eräs työkaverini tuttu tuntevat toisensa nuoruusajoilta: Ovat olleet naapureita! Ja sitä kautta sitten kuulin hassuja juttuja Maajussista. No vähän sen suuntaisia asioita olin hänestä arvellutkin, joten ei mitään mullistavaa... Mm, että Maajussista on kuulemma tulossa hyvää vauhtia kylähullu! Heh, no omalaatuisena olen minäkin häntä pitänyt...:)

Lopulta lauantai-iltana päätin empimiseni ja lähetin viestin Maajussille...tekstailimme muutamat viestit. Ja muutaman tunnin kuluttua hän olikin luonani! ;) Aamuyöllä tosin vasta, baarista kun tuli. Ihana yövieras!

Tosin aamukin oli ihana... Ehkä tää menee nyt vähän pornon puolelle, mutta pakko hehkuttaa... Siis miehellä on niin ISO, että mulla on ongelmia saada se mahtumaan suuhuni!! ;D

Oli mukavaa ja käytiin vielä ulkona syömässä...Ihkua;)


Mutta. Hän on yhä hiukan tyly, ei juuri imartele, eikä ole kovin kohtelias. Jäyhä maalaisisäntä!
Toisaalta pidänkin kyllä noista ominaisuuksista hänessä: Kun hän viimein sanoo jotakin kaunista, hän varmasti tarkoittaa sitä, ja tuolloin arvostan niitä sanoja valtavasti. Mutta ehkä tuo "jäyhyys" menee silti vähän yli... Minä kuitenkin kaipaan suhteessa aika paljon imartelua ja kauniita sanoja -sellaisia joiden tiedän olevan totta, en siis tyhjää imartelua. Joten pidemmän päälle tämä mies ei ehkä sopisi...:( ?

Absurdein keskustelu ikinä

Okei, nyt mun on ihan pakko kirjoittaa heti. Tulin juuri baarireissulta kotiin ja kotimatkalla sattui jotakin todella kummallista! Tai itseasiassa samaa sattui jo aikaisemmin baarissa: Minua luultiin äidinkieleltäni jonkin muun kuin suomenkieliseksi! Kaksi kertaa saman illan aikana!!

Hämmentävin keskustelu oli todellakin baarista lähdettyäni. Kaksi nuorta miestä tuli juttelemaan minulle ja heti yhden lauseen sanottuani, he alkoivat epäillä että olen venäläissyntyinen! Vastasin totuudenmukaisesti etten ole, vaan olen ihan suomalainen. Mutta he eivät uskoneet. Keskustelin heidän kanssaan jonkin aikaa ja he eivät uskoneet minun olevan suomalainen äidinkieleltäni: Minulla on ilmeisesti jokin aksentti! Samaa sanoi myös baarissa tapaamani tyttö.

Siis tänään keskustelin siitä olenko ihan suomalainen. Ja minua ei uskottu! Tämä on todella hämmentävää ihmiselle, joka on aina pitänyt itseään ihan perus normaalina suomalaisena. Nimeni on todella suomalainen, ulkonäköni on suomalainen, puhun suomea äidinkielenäni. Mutta minulla on ilmeisesti oma murre!:D :O :D Se on varmaan totta, uskon sen. Olen muiltakin joskus sellaista kuullut. Ja omaa puhettani kuunnellen voin sen aavistaa: Minulla on välillä aksentti, oma murre! Hassua, mistä se tulee???

Eniten minua loukkasi tänään se, että minun sanaani ei uskottu. Minun sanaani ei uskottu! Se loukkaa minua aina enemmän kuin moni muu juttu: Minuun ei luoteta. Melkein aloin itkeä, vaikka yleisesti ottaen tilanne oli vain hauska. Siis hauskaahan se on... miten on mahdollista, että minulla on oma aksentti!? Miten on mahdollista, että minua ei uskota ihan suomalaiseksi!? Se on niin absurdia, että se on hauskaa. Mutta silti olen loukkaantunut siitä, että minua ei uskottu.

Todellakin alkaa mietityttää mikä ihme minussa on! Miksi minulla on oma aksentti? En osaa mitään muuta kieltä läheskään äidinkielen veroisesti. En ole aikoihin edes puhunut paljon muita kieliä. Vieraskielistä musiikkia kuuntelen paljon, vaikuttaako se?