sunnuntai 14. joulukuuta 2008

Välitilan hallintaa

Sinkkunaisen sinkkuuden suurin uhka on välitilan hallinnan pettäminen. Välitila on aika, joka sijoittuu miesajan ja todellisuuden väliin. Esimerkiksi, miehen kanssa intohimon huumassa vietetyn illan ja yön jälkeen miehen lähdettyä alkaa välitila. Se on aikaa, jolloin miehen vaikutus on vielä suuri ja todellisuudentaju hämärtynyt. Välitila on parhaimmillaan tyytyväinen ja iloinen olotila lauantai-iltapäivällä, jolloin ei juuri kaipaa seksiä ja voi keskittyä shoppailuun ja parhaiden kaverien kanssa juoruamiseen. Välitilaoireet esiintyvät kuitenkin myös epämukavammissa muodoissa: Haikeus, surumielisyys, läheisyydenkaipuu ja yksinäisyydentuntu ovat välitilan yleisiä oireita. Välitilassa nainen saattaa olla myös erityisen herkässä mielentilassa. Pahimmillaan välitila saattaakin johtaa epätoivoisiin purkauksiin, kuten "Tule takaisin, [miehen nimi]!", "Minulla on sinua niiiiin ikävä!" tai "Kyllä, haluan vakavan parisuhteen kanssasi, [miehen nimi]!" Monet parisuhteet ovatkin saaneet alkunsa juuri välitilaoireiden takia.

Siksipä sinkkunaisten, jotka ovat läheisissä tekemisissä miesten kanssa, tulisi osata varautua välitilaoireisiin. Välitilan hallintaan kuuluu monta osa-aluetta. Tärkeimpiä ovat: 1. Varaudu henkisesti tuleviin välitilaoireisiin. Tiedosta, että välitila on ohimenevä. 2. Suunnittele etukäteen mukavaa tekemistä heti välitila-ajaksi. Esimerkiksi juttutuokio tai baarissa pyörähdys ystävän kanssa. 3. Varaa kaappiin hyvää syötävää. Esimerkiksi suklaa toimii hyvin.

Lisäksi voidaan mainita, että sunnuntaihin sijoittuvat välitilat ovat usein erityisen hankalia, koska ne yhdistyvät silloin sunnuntaimielialaan. Tämä kannattaakin ottaa huomioon välitilan hallinnassa. Ehkä myös eräs välitilan välttämiskeino olisi tavata mies sunnuntai-iltana, jolloin välitila vältettäisiin kokonaan maanantain töihinmenon takia!

Päivitystä

Siitä onkin pitkä aika kun olen viimeksi kirjoittanut. Nyt ajattelin taas päivittää tilannetta: Minulla onkin monta uutta kertomusta miehistä!...kun vain jaksan kirjoittaa niistä...:)