Perjantaiperinne?

Perjantai-ilta. Toinen sellainen peräkkäin, kun en mene baariin. Toinen sellainen, jolloin käyn treffeillä netti-miehen kanssa! Viime perjantaina oli tosin kaksi:D

Tänään kirjoitin vain pari viestiä erään sattumanvaraisen pojan kanssa netissä. Kuvassa näytti hyvältä, joten illemmalla sain päähäni treffata hänet kaupungilla...Joka tapauksessa olin kaupungille menossa. Tämä 25-vuotias tarjoilija oli aika hyvännäköinen ja mukava, ehkä pikkuisen epävarma. Mutta jotakin hänessä oli sellaista, että ei kuitenkaan. Kyllä valokuvasta voi vain saada kovin erilaisen käsityksen ihmisestä! Odotin aika amistahtavaa (=ammattikoulu-tyyppinen) duunaria, tosin tyylikästä sellaista, sainkin pikkuisen homohtavan, tyylikkään tarjoilijan....:D

Lopputreffeistä hän muuttui vähän vaisuksi, en tiedä miksi... Hmmm. Ehkä hänkään ei sitten lopulta niin innostunut minusta?

Tänään olin ajatellut viettää rauhallisen, rentouttavan koti-illan, mutta tässä sitä taas ollaan... Tulin kotiin ja kello on 23. Onneksi ei 2.00....

kuntosalitreffit...melkein

Tällä viikolla olen jutellut netissä, jo muutaman viikon tuntemani miehen kanssa kuntoilusta. Tämä 33-vuotias tuotantojohtaja, joka on kuvien perusteella varsin komea btw;) , harrastaa maastopyöräilyä, golfia, laskettelua...Joo, kaikenlaisia öky-lajeja!Surullista :P

Toissapäivänä selvisi, että hänellä on myös kortti samalle salille, jossa minä käyn! Joten siitähän se sitten lähti....Toisillemme vihjattiin, että "saattaisin olla ko. salilla huomenna klo 18" -tyyliin. :D

Tänään oli tuo huominen. Menin salille hieman enemmän tälläytyneenä kuin yleensä ja vilkuilin silmäkulmieni takaa, näkyisikö potentiaalisia tuotantojohtajia. Ei näkynyt. Olin myöhästynyt, kai. Emmehän olleet sopineet mitään täsmällistä aikaa, vaan juuri jotakin niin epämääräistä, että onnistuimme menemään ristiin! Damn. Tämä oli kyllä silti jännittävin salikäynti ikinä. Tähän asti...;)

Merkityksellisiä viestejä

Suhteeni maajussiin siirtyi uudelle tasolle tänään. Viime aikoina suhteemme on jumittunut lähinna vanhojen vitsien jauhamiseen ja tekstarikettuiluun. Tänään tapahtui jotakin muuta.

Kirjoittelin hänen kanssaan tekstiviestein kuulumisia. Yhdessä viestissä tulin sanoneeksi, että tykkään hänestä. Hän vastasi siihen tietysti omaa kettuilevaan sävyynsä -Niin kuin ei osaisi ottaa vastaan itsestään mitään hyvää. Olen todella ylpeä siitä kommentista, jonka hänelle lähetin sen jälkeen; se oli yhtä aikaa tiukkasävyinen, iloinen ja lempeä. Ja viesti meni täysin perille! Luulen että jokin muuri murtui. Kaikki oli yhtäkkiä avoimempaa. Nyt tiedän, että hän tietää. Ja hän ymmärtää, että minä ymmärrän. Tai jotain.
Ja hänkin tykkää musta. :)


Olen aika iloinen, että näin tapahtui, sillä muuten koko juttu olisi jäänyt siihen vanhaan vitsien junnaamiseen.

the puppy boy

Tapasin tänään sen 24- vuotiaan opiskelijapojun, josta olen aikaisemminkin kertonut. Kävin tosin ensin "sokko"treffeillä netissä tapaamani miehen kanssa, minkä jälkeen menin opiskelijapojun kämpälle. Heh, tupladeittailua!

Opiskelijapoju oli hyvin väsynyt, hänellähän oli pitkä työviikko takanaan. Oleskelimme tv:tä katsoen ja juttelimme niitä näitä. Hän mielestäni muistutti ihan koiranpentua; sellainen nuori, raukean pehmeä, vähän ujo ja epävarma, tykkää nukkua sylissä ja rakastaa silitystä! Voin kuvitella hänet luppakorvaiseksi sileäturkkiseksi tyytyväisen näköiseksi pikku haukuksi, joka kerjää hellyydenosoituksia... Häntä oli kyllä ihana silittää! Ja silittelinkin hänet niin kuumaksi, että valtava väsymyskään ei voinut estää.....mitään ;D Pelkkä lähellä oleminenkin tuntui hänen kainalossaan ihanalta. Nyt ihoni tuoksuu häneltä...ja tupakalta, sillä minusta tuli tänä iltana useaan kertaan passiivinen tupakoitsija puppy boyn parvekkeella.

Missä vaiheessa Minusta tuli Me? ...ja muuta parisuhdekritiikkiä

"You`re the only one I wanna see...Thats why Im taking the next plane home.." , laulelee radio. Nätti biisi. Vai, onko?
Käsittämätöntä, että parisuhde tekee juuri tuollaiseksi. Mikään muu ei kiinnosta, kuin nyhjätä toisen osan kainalossa. Vaikka se olisi tylsää.

Ajatella, tyyppi on jossain kaukana lentomatkan päässä, ulkomailla varmaan, tietysti jossain ihanassa suuressa kaupungissa ja ajattelee vain että "nyyh, olisinpa kainalossasi" ja "Im taking the next plane home" V*ttu. Eikö siellä unelmien cityssä nyt muuta ajateltavaa ole!? Ja siitä pitää sitten tehdä vielä lauluja, kuinka ärsyttävää.

Jos ihan totta puhutaan, se ärsyttää, koska olen itse ollut sellainen. Miksi parisuhde vie mielenkiinnon kaikkeen muuhun? Vaikka ei niin erityisen hauskaa keskenäänkään olisi, ei silti oikein kiinnosta mikään muukaan. En ikinä enää halua siihen tilaan!

Oikeastaan, en ole koskaan todella viihtynyt parisuhteessa, vaikka olen sellaisissa viettänytkin vuosikaudet. Ainoa syy, miksi niihin suhteisiin olen lähtenyt, on ollut alkuihastus ja -huuma, joka on sitten muuttunut kiintymykseksi ja tottumukseksi. Miehissä ei ole ollut mitään vikaa, hyviä ja hienoja tyyppejä kaikki, mutta en varmaankaan ole heitä oikeasti rakastanut.

Parisuhteessa tunsin sisimmässäni olevani tavallaan loukussa. En voinut lähteä matkalle kysymättä toisen mielipidettä, en voinut käydä baarissa selittämättä kenen kanssa juttelin...En voinut olla spontaani. Jos sitten olin matkalla tai vaikka baarissa, ajattelin vain sitä toista kaivaten ja toisaalta sitä, kuinka hienoa täälläkin olisi, jos olisin sinkku.
Kaikesta oli tilivelvollinen, tavalla tai toisella! Ei, mieheni eivät olleet sairaalloisen mustasukkaisia, vaativia, eivätkä edes kontrolloivia tekemisteni suhteen -- tuo tilivelvollisuus tuli suurilta osin ihan omasta itsestäni, luonnostaan. Tietysti sitä ottaa toisen huomioon suhteessa. En osannut olla toisenlainen. Syytän siis itseäni.

Kuitenkin parisuhde tylsisti monta asiaa. Se arkipäiväisti seksin, mikä oli todella surullista: Miten niin ihana asia voi muuttua niin tylsäksi!? Miten suukottelu voi alkaa tuntua velvollisuudelta!?

Monet sinkut sanovat, että eivät laita usein ruokaa, koska " ei itselleen viitsi yksin kokkailla" ja että "samallahan sitä sitten laittaa useammallekin ruokaa"...
--Minä puolestani inhosin parisuhteessa sitä, että en voinut laittaa ruokaa vain itseäni varten: Aina piti miettiä, mitähän se toinen haluaa syödä ja paljonko... Ja kyllä se ruoanlaitto on paljon vaivalloisempaa, kun tekee useammalle!!

Monet sinkut kuulemma joutuvat usein selittelemään sinkkuuttaan. Parisuhde on kuulemma ympäristön mukaan "normaalitila". Sinkkuus on outoa.
--Minä olen kokenut sen toisin. Parisuhteessa tunsin olevani kiusallisen sidottu johonkin normiin, jossa en halua olla. Jouduin selittelemään baarissa juttelemaan tulleille miehille, töissä työkavereille, tuttaville kadulla..."Minulla on poikaystävä", mikä tavalla tai toisella määritti statukseni ja käytökseni.
Ärsytti sukulaisten kyselyt miehestäni, "mitäs sille X:lle kuuluu, vieläkö se on B:ssä töissä?"...Hyväähän he tarkoittivat ja hienoa että osoittivat suhteelleni kunnioitusta. Mutta sisimmässäni olin jotenkin ärsyyntynyt: Miksi v*tussa minun pitäisi tietää, mitä jollekin toiselle kuuluu tai mitä hän nyt puuhailee!? Minä olen Minä, missä vaiheessa minusta tuli Me? Välillä tunsin minuuteni hukkuvan asunnossa, jossa vastaan tuli vain mieheni sukkia, kirjoja, papereita...Ja se mies.

Parisuhteessa piti myös olla huolissaan asioista. Mitä jos mieheni sairastuu? Mitä jos mieheni ei syö terveellisesti? Mitä jos mieheni joutuu onnettomuuteen? Mitä jos mieheni örveltää kännissä itsensä vaaroihin? Mitä jos mieheni tapaa jonkun tytön? Mitä jos mieheni kadottaa puhelimensa? Minua alkoi lopulta ärsyttää jatkuva huolehtiminen, mutta ei sitä voinut pyyhkiä mielestäänkään. Miksi minun pitää huolehtia toisen ihmisen tekemisistä? En minä ole niistä vastuussa, miksi siis tuntisin huolta, julistin itselleni.

Lopulta ymmärsin, että en halua elää noin, en halua ottaa huomioon toista jatkuvasti, en halua olla tilivelvollinen, en halua huolehtia toisten tekemisistä, en halua olla "Me".
Olen Minä, itsekäs paskiainen, vastuussa vain itselleni ja ajattelen vain itseäni.

Hiljainen alkuviikko

Tämä on outoa. Puhelimeni ei piippaa. Opiskelijapoju, johon viime viikolla tutustuin, ei ole ottanut minuun yhteyttä lainkaan pariin päivään. Viime viikolla suorastaan hukuin hänen viesteihinsä! Nyt kun olisin kaivannut taas piristäviä viestejä arkisiin päiviini, poju on kadonnut!


Tänään on ollut kyllä todella hiljaista...Äsken puhelimeeni tuli viesti ja ehdin jo arvuuttelemaan mielessäni, keneltä se on. Veikkasin maajussia. Oikeasti se oli nettibingon mainosviesti. Kuinka säälittävää.


Jännittävää tämä elämä, koskaan ei tiedä mitä tulevaisuus tuo. Viimeviikolla olisin voinut vannoa tekeväni lähempää tuttavuutta opiskelijapojun kanssa viimeistään sunnuntaina. Mutta ei, mihin se katosi? Saa nähdä...

MYYTTI 1: Kaikki naiset rakastavat vastaanottaa suuseksiä

Ei, en minä ainakaan. Ehkä olen ainoa nainen maan päällä [tai ehkä allakin], joka ei erityisemmin rakasta sitä! Miksi miehet olettavat, että se on taitavan rakastajan merkki, jos kuolaa jalkovälissäni puolituntia? No, ehkä kaikki muut naiset sitten haluavat sitä...ja minä olen sukupuoleni petturi, kun julistan muuta? Suuseksin saaminen voi olla ihan mukavaa, mutta pahimmillaan se keskeyttää koko eroottisen säpinän turhauttavasti. Juuri silloin, kun jo toivon saavani ihan aitoa penistä, ja olen jo ihan valmis....mies siirtyy alaspäin, alaspäin...Voi ei nyt se kuolaus taas alkaa! No okei okei, voihan siitä kieltäytyäkin. Ja niin olen tehnytkin, välillä.

Mutta kyllähän tuollainen kielto saattaa ikävästi keskeyttää tunnelman. Ja luulen, ettei kukaan mies ole oikeasti uskonut minua, etten yksinkertaisesti juurikaan välitä nuolennasta! He luulevat, että he tekevät sen huonosti tai nolostelen itseäni tai jotakin muuta... Ja sekös tunnelman pilaakin!

Ja sitten kun olen kieltäytynyt, minut valtaa vastustamaton tarve selittää miksi: Siis kenenkään pää ei tunnu kovin kiihottavalta jalkovälissäni. Paljon enemmän tykkään miehen peniksestä siellä! Mielestäni seksissä on erittäin oleellista, että tunnen miehen vartalon lähelläni, hänen kasvonsa lähellä omiani, tunnen hänen hengityksensä kaulallani....jne:) --EIKÄ niin, että mies katoaa johonkin kauas havaintopiiristäni vain tehdäkseen suullaan sukuelimeeni mekaanista kiihotusta, jonka voisi paljon näppärämmin tehdä kädelläkin, ja olla silti yhtä aikaa vartalollaan läsnä! Ja kaiken tämän selittämiseen tunnelma sitten viimeistään kariutuu...

Monesti naiset syyttävät miehiä pelkästä mekaanisesta suorittavasta suhtautumisesta seksiin. Mutta mitäpä tuo niin monien naisten ihannoima nuolenta on muuta, kuin kylmää ja mekaanista suorittamista ilman läheisyyttä?
Ainakin minä koen ihan perus panonkin aikana enemmän intohimoa ja läheisyyttä kuin nuolemisen.

Erikoinen Sunnuntai

Onpa vierähtänyt yli pari viikkoa nopeasti! Nyt on sunnuntai… Todella erikoinen sunnuntai: En ole tavannut tänään maajussiani, toisin kuin kaikkina aikaisempina sunnuntaina tässä välillä! Maajussi on ollut tosi ihana, vaikkakin hänen tyly huumorinsa välillä tökkii. Mutta tänä sunnuntaina olen halunnut tehdä poikkeuksen! En halua luoda sellaista tapaa, että vakio-oletuksena olisi tavata hänet…Ja muutenkin on alkanut tuntua aika tiiviiltä, huolestuttavaa! Haluan, että se on iloinen yllätys ja extra-namia, jos tapaamme, en halua että se on ennalta odotettavaa peruskauraa. En ole tekstaillut hänelle nyt pariin päivään, vastasin tosin perjantaina ihan iloisesti hänen _mitä kuuluu_ -viesteihinsä…Tuntuu jotenkin tylyltä olla hänelle näin pitkään hiljaa.

...Eli todellakin on aika valloittaa sunnuntai takaisin itselleni! Lisäksi minua hiukan kyllästyttää aina oleilla minun asunnossani kun tapaamme. Haluaisin mennä hänen luonaan käymään maalla! Mutta enhän voi itse itseäni sinne kutsua… eli odottelen kutsua…

Eilen illalla olin Emmin kanssa kivassa kuppilassa viinillä, oli tosi hauskaa! Pohdimme miehiä ja parisuhdetta… Totesin, että paras tuntemani seksitemppu on vaihtaa miestä! Se on totta; ei mikään ole parempi lääke seksin tylsyyteen kuin uutuudenviehätys:) Joka muuta väittää, ei vain uskalla tunnustaa…tai on toista mieltä...

On eräs toinenkin syy miksi olen pystynyt pitäytymään tekstaamasta maajussilleni: Toinen mies! Tällä viikolla olen netissä jutskaillut erään 24-vuotiaan söötin opiskelijapojun kanssa. Sittemmin olemme myös tekstailleet ja torstaina myös tapasin hänet livenä. Kävimme kahvilla kaupungilla ja sitten kävin myös hänen kotonaan keskustassa. Telkkaa katottiin…Idolsia, heh... Ja sain ihanaa niskahierontaa! Hän oli kyllä hyvä hieromaan! Hiukan ujoa oli, mutta kun olin lähtenyt, sain perääni aika rohkeita viestejä! Olen odottanut tapaavani hänet tänä viikonloppuna, ja eilen illalla lähetinkin vienosti vihjaavan viestin… Mutta ei tuloksia vielä! Hän kyllä vastasi, mutta vasta tänään ja aika neutraalisti… hmm odotetaan…