Okei, nyt mun on ihan pakko kirjoittaa heti. Tulin juuri baarireissulta kotiin ja kotimatkalla sattui jotakin todella kummallista! Tai itseasiassa samaa sattui jo aikaisemmin baarissa: Minua luultiin äidinkieleltäni jonkin muun kuin suomenkieliseksi! Kaksi kertaa saman illan aikana!!
Hämmentävin keskustelu oli todellakin baarista lähdettyäni. Kaksi nuorta miestä tuli juttelemaan minulle ja heti yhden lauseen sanottuani, he alkoivat epäillä että olen venäläissyntyinen! Vastasin totuudenmukaisesti etten ole, vaan olen ihan suomalainen. Mutta he eivät uskoneet. Keskustelin heidän kanssaan jonkin aikaa ja he eivät uskoneet minun olevan suomalainen äidinkieleltäni: Minulla on ilmeisesti jokin aksentti! Samaa sanoi myös baarissa tapaamani tyttö.
Siis tänään keskustelin siitä olenko ihan suomalainen. Ja minua ei uskottu! Tämä on todella hämmentävää ihmiselle, joka on aina pitänyt itseään ihan perus normaalina suomalaisena. Nimeni on todella suomalainen, ulkonäköni on suomalainen, puhun suomea äidinkielenäni. Mutta minulla on ilmeisesti oma murre!:D :O :D Se on varmaan totta, uskon sen. Olen muiltakin joskus sellaista kuullut. Ja omaa puhettani kuunnellen voin sen aavistaa: Minulla on välillä aksentti, oma murre! Hassua, mistä se tulee???
Eniten minua loukkasi tänään se, että minun sanaani ei uskottu. Minun sanaani ei uskottu! Se loukkaa minua aina enemmän kuin moni muu juttu: Minuun ei luoteta. Melkein aloin itkeä, vaikka yleisesti ottaen tilanne oli vain hauska. Siis hauskaahan se on... miten on mahdollista, että minulla on oma aksentti!? Miten on mahdollista, että minua ei uskota ihan suomalaiseksi!? Se on niin absurdia, että se on hauskaa. Mutta silti olen loukkaantunut siitä, että minua ei uskottu.
Todellakin alkaa mietityttää mikä ihme minussa on! Miksi minulla on oma aksentti? En osaa mitään muuta kieltä läheskään äidinkielen veroisesti. En ole aikoihin edes puhunut paljon muita kieliä. Vieraskielistä musiikkia kuuntelen paljon, vaikuttaako se?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
3 kommenttia:
Jälkeenpäin vasta tajusin kuinka ilkeitä nuo nuoret miehet olivat! Ihan helv***in ilkeitä! Kun he olivat leimanneet minut ärsyttäväksi venäläiseksi valehtelijaksi, he alkoivat hymyssäsuin ilkeilemään minulle ihan kaikesta mitä sanoin: Musiikkimaustani, vaatteistani, katseestani, siitä että kävelen yksin....Ihan kaikesta! En vain siinä vaiheessa tajunnut sitä vittuiluksi, sillä olin vain niin hämmentynyt siitä, että minua voi aidosti luulla muunkieliseksi. Lisäksi myöskin se, että pojat hymyilivät koko ajan, sai sanailun vaikuttamaan vain omituiselta vitsiltä, jonka päättymistä ikäänkuin odotin. Nyt olen alkanut hautomaan kostoa! Ja mullehan ei syyttä suotta tulla päätä aukomaan!! Prkl, jos mä jossain ne joskus vielä näen...
Prkl:n miehet! Mua ei taas usein uskota venäläiseks, vaikka olenkin puoliks venäläinen. Joudun aina vakuuttelemaan, etten keksinyt itse nimeäni, vaan että oikeasti olen venäläinen. Miks ihmees miehet pitää meitä naisia liian vaikeina?
Oho, sulla sitten noinpäin! Mulle tuo tapaus oli hämmentävä, sillä olen mielestäni ihan umpisuomalaisen oloinen...
Lähetä kommentti