En ole taas aikoihin kirjoittanut blogiani. Syy ei ole se etteikö mitään kirjoittamisen arvoista olisi tapahtunut; päinvastoin. Viimeaikoina on tapahtunut paljonkin! Kirjoittamisinto vain kulkee sykleittäin; välillä huvittaa, välillä ei.
Noin kuukausi sitten olin vähän tylsistynyt romantiikanpuutteiseen elämääni, ja eksyin netin deitti-palstalle taas. Onneksi tapasin pian mielenkiintoisen ja hyvännäköisen pojan siellä melkein heti! Sovimme tapaamisen eräälle viikonlopulle, mutta törmäsimmekin kaupungilla vahingossa jo edeltävänä iltana! Seisoskelin työkaverieni kanssa erään ravintolan ovella, kun kyseinen poika, "Krisu", 25v elektroniikka-asentaja, käveli ohitse. Tunnistimme toisemme ja pitkät katseet viipyivät... Mutta emme puhuneet mitään. Seuraavana iltana sitten tapasimme treffeillä.
Ihanaa, minä sitten rakastan uutuudenviehätystä! Poika oli juuri niin komea, söpö ja hyvännäköinen, kuin olin odottanutkin, ja käytökseltään miellyttävä:) Juttelimme baarissa ja joimme pari olutta. Kivaa. Sitten ujosti toisen mielialaa tunnustellen molemmat vihjailivat haluavansa jatkaa iltaa vielä pidempään... Ihanaa sellainen tuore, kipinöivä jännitys! Ajelimme siis hänen kotinsa kautta minun luokseni ja joimme lisää, saunoimme... ja harrastimme seksiä;)
No seksistä ei tosin tullut oikein mitään. Se ei vain toiminut. Ja miehellä oli aika pieni...:(
Mutta kirjoitukseni pointti on tällä kertaa, että rakastan uutuudenviehätystä! Se on yksi parhaista syistä olla sinkku! Kun tuntee, että tänä iltana voi tapahtua mitä tahansa.... Se ihana fiilis, että olen vapaa tekemään ja tuntemaan mitä haluan... Jännitys, kipinöinti uuden vieraan mielenkiintoisen ihmisen kanssa, viikonloppuilta, yö ja kaupunki... Ahh, voisipa sen tuntea ikuisesti!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti